Läskikapina

Näin tammikuussa laihduttaminen on joulumässäilyn jäljiltä sangen mediaseksikäs aihe, ainakin naistenlehtien kansista päätellen. Haluaisinkin käyttää tilaisuutta hyväksi ja pyytää kaikkia, jotka tämän sattuvat lukemaan, vilkaisemaan lemmikkiään kriittisesti. Miltäs näyttää? Onko Musti tai Mirri mahdollisesti myös kasvattanut mahanympärystää jouluna?

Näin kävi ainakin meillä. Yhtenä aamuna katselin kupilla mässyttävää kissaamme takaapäin ja tajusin, että katti näyttää aivan kumartuneelta muumipeikolta: pyöreältä, pehmeältä pallolta. Kylkiluiden ahkeran kopeloimisen ja verisiin tunnelmiin (siis minun, ei kissan osalta) päättyneen punnitusyrityksen jälkeen oli pakko myöntää totuus: kissa oli auttamatta ylipainoinen. Katti on ollut dieetillä nyt kolmisen viikkoa ja tulokset alkavat onneksi hissuksiin näkyä: kylkiluut tuntuvat jo läskin alta.

Lemmikkien ylipaino on ihan yhtä suuri ongelma kuin ihmisten ylipaino. Ylipaino altistaa eläimet mm. nivelrikolle ja sokeritaudille, aivan kuten ihmisetkin. Ja katsokaapas seuraavan kerran tarkkaan, kun näette reilusti ylipainoisen koiran lyllertävän vaivalloisesti hihnassa omistajansa perässä ja miettikää, miltä siitä tuntuu. Ei varmasti kovin mukavalta.

Jostain syystä omistajat tuntuvat olevan sokeita erityisesti kissojen ylipainolle. Olen nähnyt aivan liian usein kissoja jotka ovat niin lihavia, että eivät edes yletä pesemään itseään kaikkialta. Ja aivan liian usein kuulen näiden omistajien suusta lauseen: "mutta eihän se edes syö paljon." No aivan varmasti syö! Vai läskikeijuko se käy yön pimeinä tunteina taikomassa kaiken sen rasvan kissaan?

Haluaisinkin täten julistaa lemmikkien läskikapinan. Omistajat! Tuntekaa vastuunne, ottakaa itseänne niskasta kiinni ja pistäkää kissanne ja koiranne dieetille! Jättäkää herkut pois, vaihtakaa laihdutusruokaa ja seuraavan kerran kun haluatte hemmotella lemmikkiänne, ostakaa sille uusi lelu herkkumakkaran asemasta. Lemmikki arvostaa sitä varmasti yhtä paljon tai enemmänkin.