Rescuet

Joo, tiedän kyllä, että tämä aihe on erittäin lähellä edellistä, mutta tänään oli taas asiakkaana pari niin tyypillistä tapausta, että päätin tarttua näppäimistöön tästäkin aiheesta. Vuodatusta pukka tähän malliin:

Hyvät ihmiset! Jos harkitsette rescue-koiran ottamista, miettikää kahdesti. Ja sen jälkeen vielä kolmannenkin kerran. Toistakaa tarvittaessa. Älkää menkö tilaamaan itsellenne koiraa Virosta, Espanjasta, Venäjältä tai mistään muualtakaan missään rakkauden ja maailmanpelastuksen puuskassa. Lukekaa sitä ennen edes tämä.

Fakta 1: pelastetussa koirassa on lähestulkoon aina jotain vikaa. Jos minä ajattelen rescue-koiraa, ensimmäisenä tulee mieleen hampaat. Kyllä, hampaat. En nyt siis tarkoita, että koirat olisivat erityisen puruherkkiä. Päinvastoin. Näillä reppanoilla on yleensä niin mätä suu, että sillä ei erityisemmin pureskella. Koirat kun lienevät syöneet kaduilta lähinnä pullaa eivätkä ole puruluista kuulleetkaa.

Toisena tulee mieleen tulehtunut sterilointi- tai kastraatiohaava. Olen nähnyt näitä aivan liian monta. Kolmantena tulee mieleen leishmania. Jos et tiedä, mikä leishmania on, älä hanki rescue-koiraa. (Niin, siis kyse on loisesta, joka elää koiran ihonalaiskudoksessa, verenkierrossa ja silloin tällöin myös valinnanvaraisessa sisäelimessä. Se aiheuttaa lähes kaikenlaisia oireita kutinasta maksavikaan ja on lähestulkoon mahdoton hoitaa. Tauti voi tarttua ihmiseen.)

Fakta 2: Paperi on vain paperi, ei mitään muuta. Suomalaisissa on vahva luottamus asiakirjoihin ja Suomessa niihin lähes poikkeuksetta voikin luottaa. Valitettavasti suhtautuminen asiakirjoihin ei ole rescue-koirien lähtömaissa läheskään yhtä harras. Jos koiran mukana tulee printti, jossa todetaan "näytteen olevan leismanianegatiivinen" ilman mikrosirunumeroa tai edes koiran nimeä, se on aivan yhtä tyhjän kanssa. Myöskään virallisen näköisen leiman hankkiminen ei ole temppu eikä mikään ja rokotetarroja saa paljon halvemmalla kuin niitä itse rokotteita...

Fakta 3: Rescue-koira on pahimmillaan sika säkissä. Ostaisitko auton, josta olet nähnyt vain epämääräisen kuvan ja joku on netissä kuvaillut, millainen se on? Entäs koiran, jota et ole koskaan tavannut? Vaikka joku kuinka vakuuttaisi netissä koiran olevan terve, kiltti ja lapsiystävällinen, totuus voi valitettavasti olla jotain ihan muuta. Toisen ihmisen arvio on aina toisen ihmisen arvio. Jos koiran haluaa niin kovin pelastaa, niin voisi sitä edes käydä ensin katsomassa. Usko minua, lentomatka ei ole suurin kustannus, johon tulet koiran kanssa törmäämään.

Fakta 4: Rescue-koiran hankkijan täytyy käydä ylläolevien lisäksi läpi ihan samat asiat kuin tavallisenkin koiran kanssa. Koira saattaa sairastaa ja eläinlääkäri on kallis. Siis ihan tosissaan kallis, tämä ei ole mikään turha klisee. Mukaan kannattaa varata ennemmin satasia kuin kymppejä. Koira saattaa kehittää (tai on jo kehittänyt) huonoja tapoja ja niistä pois opettelu vaatii sitoutumista ja paneutumista. Koira sottaa, repii, kaluaa, kuraa, syö ja kieriskelee mielellään muiden eläinten ulosteissa, pissaa, kakkaa, oksentaa, syö kaiken sohvaa pienemmän jne. Rescue-koirat eivät ole tässä mikään poikkeus. Mieleen muistuu elävästi eräs pelastetun koiran omistaja, joka taas yhden vastaanotolla käynnin jälkeen katsoi koiraansa ja sanoi väsyneesti: "Et sinä yhtään näin kallis ollu, kun me sut hankittiin." Niinpä...

Fakta 5: Suomessa lopetataan jos nyt ei päivittäin niin ainakin viikottain terveitä, rokotettuja, hyvinpidettyjä ja hyvinkasvatettuja koiria siksi, että niille ei ahkerasta etsimisestä huolimatta löydy uutta kotia. Yleensä vika ei todellakaan ole koirassa. Jos koira ei esimerkiksi tule toimeen perheen uuden vauvan kanssa, se voisi ihan hyvin pärjätä lapsettomassa perheessä tai paikassa, jossa lapset ovat jo isompia. Allergiat ja avioerot eivät myöskään ole koiran syytä. Jos siis yhä edelleen kaiken ylläolevan luettuasi harkitset rescue-koiraa, käy ensin täällä, täällä tai täällä tai mikäli olet muualta kuin Helsingin seudulta eikä tämän sivun linkeistä löydy tarpeeksi läheistä paikkaa, käytä googlea lisäapuna. Suosittelen lämmöllä. Suomalainen turre on sentään suomalainen turre. Jos ne katukoirat säälittävät aina vain, niin paras tapa auttaa on lahjoittaa rahaa paikallisille eläinsuojelujärjestöille. Sikäläiset järjestöt järjestävät mm. valistuskampanjoita, joiden tarkoitus on ehkäistä koirien päätymistä kadulle. Miksi pelastaa vain yksi kun voi auttaa kymmeniä?